Äskettäin korkeimman oikeuden (TS) kolmas riita-asioita käsittelevä jaosto, toinen jaosto —24 antamallaan tuomiolla 2023/12 (Rec.2023/2059) — on oikaissut opin, jonka mukaan sama tuomioistuin oli perusti jotain enemmän kuin kaksi vuotta aiemmin. Tämä on herättänyt syvää huolta oikeudessa. Ennen kaikkea se on herättänyt joukon epäilyjä henkilötuloveron (IRPF) viivästyskorkojen verotuksesta.
Todellisuudessa kaksi vuotta aiemmin TS oli 13 antamassaan tuomiossa (kassio 2020/7763) todennut, että Verohallintoviraston (AEAT) maksama viivästyskorko palautusta toteuttaessaan aiheettomista tuloista, eivät ole tuloveron alaisia. Tämä johtuu siitä, että "aina kun veronmaksajille palautetaan veronmaksajien epäasianmukaisesti tukemia sidosryhmiä kompensoimalla, tällaista myyntivoittoa ei synny, vaan tapahtuu tasapainottaminen, mikä peruuttaa aiemmin kärsityn tappion".
Mainitussa 2020 virkkeessä oli eriävä mielipide, jonka muotoili — omituisesti — sama maistraatti, joka on nyt ollut tämän tammikuun 2023 viimeisen virkkeen esittelijä, mikä on aiheuttanut tulkintahäiriön vakiintuneeseen nähden. Se katsoi, että "passiiviset viivästyskorot veronmaksajien hyväksi ovat luovutusvoittoja, jotka ovat osa yleistä tuloverotuloa".
Kriteeri, jota jaosto noudattaa hyväksyessään enemmistön tämän viimeksi mainitun tuomion päätöksestä, on henkilötuloverolain 35/2006 (LIRPF) mukaisesti:
On huomattava, että tässä viimeisessä virkkeessä, tammikuussa 2023, on puolestaan kaksi eriävää yksittäistä ääntä. He tulevat korostamaan, että oikea oppi on se, joka vahvistettiin 3 annetussa tuomiossa. Näin ollen he puolustavat viivästyskorkojen laiminlyöntiä veronmaksajien eduksi ja perustelevat kriteerien säilyttämistä useilla eri syillä.
Tämä opillinen muutos olettaa hyökkäystä, jolla on tuhoisat seuraukset oikeusvarmuutta vastaan. Vuodettu viesti on tuhoisa, koska sama tuomioistuin on antanut radikaalisti vastustettuja julistuksia.
"Tämä opillinen muutos olettaa hyökkäystä, jolla on tuhoisat seuraukset oikeusvarmuutta vastaan. Viesti, joka vuodatetaan, on tuhoisa, sillä on olemassa radikaalisti vastakkaisia lausuntoja»
Toisaalta verohallinnon suorittamalla hyvitysten tunnustamisella pyritään palauttamaan taloudellinen tasapaino, joka oli aiemmin rikkonut itse hallintotoimen. Tästä syystä julkisyhteisön toimintaa aiheutuneen vahingon korjaamiseksi ei voida katsoa tuloksi tuloverotuksessa.
Lyhyesti sanottuna henkilötuloverolain pykälät, joihin lause viittaa ja joihin lause perustuu (LIRPF 34 ja 37 artikla), käsittelevät hillitysti pääomavoiton kvantifiointia sen "markkina-arvolla". Tämä osoittautui täysin riittämättömäksi, kun on kyse viivästymisestä kiinnostuneisiin osapuoliin, jotka ovat kiinteitä ja laillisesti vahvistettuja.
Ottaen huomioon näiden kahden High Courtin tuomion esittämien ristiriitaisten kriteerien erot, on välttämätöntä, että se lausutaan pian sen jälkeen uudelleen oikeuskäytännön lopulliseksi vahvistamiseksi. Kolmas virke olisi tärkeä tämän ehdottoman epäjohdonmukaisuuden ratkaisemiseksi ja oikeusvarmuuden kanavalle palaamiseksi.
Puhtaasti loogisten kriteerien perusteella perusteettomien tulojen palauttaminen on luonteeltaan palautusta eikä pelkästään korvausta. Kyseistä maksua ei tietenkään voida pitää millään tavalla verovelvollisen taloudellisen toimintakyvyn kasvuna. Tämä taloudellisen kapasiteetin periaate, joka sisältyy Espanjan perustuslain 31 artiklaan ja joka on pohjimmiltaan huonompi kuin koko Espanjan verojärjestelmä.
Todellisuudessa velvollinen veronmaksaja palauttaa sen, jos se ei tyydytä julkista kuulemista, mutta tulot ovat viime kädessä lain vastaisia.
Toivon, että korkein oikeus pian oikaisee ilmeisen epäjohdonmukaisuuden kaikkien veronmaksajien eduksi sekä perustuslakimme 9.3 §:ssä tarkoitetun oikeusvarmuuden hyväksi. Tämänkaltaiset lauseen muodossa olevat viestit aiheuttavat vain sijoittajien epäluottamuksen lisäämistä sekä taloudellista ympäristöä ja hyvinvointia vahingoittavan. Aika kertoo.
