SEURAA
Riippumatta siitä, kuinka paljon sympatiaa hänen sankarillinen vastarintansa on herättänyt, on kätevää alkaa olettaa, että Ukraina tulee häviämään, on mitä todennäköisimmin kyse sodasta. Venäjä vaarantaa asemansa - tai pyrkimyksensä - suurvaltana ja sen sijaan että vetäytyisi häntä jalkojensa välissä, Putin käskee tuhota sen täydellisesti, kunnes kiveä ei jää kivelle. Koska liitto ei ole Naton jäsen, se ei voi välittää ulkomaista sotilaallista väliintuloa, joka aiheuttaisi konfliktin itsetuhoisen yleistymisen; aseiden toimittaminen mukaan lukien aiheuttaa vakavia ongelmia, koska niiden kantajista tulee kohteita heti kun ne ylittävät rajan. Ja ydinuhan keskellä sinun on oltava erittäin varovainen. väline tai
Pitkällä aikavälillä, riippuen siitä, kuinka rehellisesti ukrainalaiset puolustavat itseään, länsimaisten demokratioiden on keskitettävä strategiansa saamaan hyökkääjän maksamaan sotaseikkailunsa seuraukset, joita ei voida hyväksyä. Ja sitä varten on välttämätöntä, että tämä kansainvälisen solidaarisuuden ponnistelu säilyy ja että Euroopan yleinen mielipide ei lannistu odottamattomassa voimanosoitussa. Relativismiin ja välinpitämättömyyteen sopeutuneiden yhteiskuntien moraalisen kapinan shokissa on miellyttävä yllätys. Kulku Venuksesta Marsiin viikossa on ollut käsittämätön ihmeelokuva kaksi vuotta kestäneen pandemian kaaoksen jälkeen.
Ja silti se on tapahtunut. Kuten Guy Sorman ABC:ssä, Putin on herättänyt Euroopan henkiin poliittisena projektina. Ranska on johtanut diplomatiaa, Saksa on kokenut ratkaisevan historiallisen käänteen ja vetelältä johtajalta vaikuttanut Von der Leyen on noussut huipulle yhdessä Borrellin kanssa, jonka kasvava arvovalta saa ajattelemaan hyvää Espanjan sosialistista presidenttiä. hän saattoi olla. Puolustuksen puuttumisesta ja sen mekanismien monimutkaisuudesta aiheutuvasta valtavasta taakasta huolimatta EU on löytänyt tavan reagoida nopeasti ja yhtenäisesti vaaran varmuuden edessä, ja ehkä tämä intuitiivinen pohdiskelu on toisenlaisen tulevaisuuden alku. Jopa sosiaalinen mentaliteetti on luopunut teoreettisesta pasifismistaan heittäytyäkseen hyökänneen naapurin tueksi. Seuraava haaste on säilyttää yhteenkuuluvuus, mutta tämän kriittisen hetken jälkeen, varsinkin jos Ukraina kaatuu ja masennus tai pessimismi leviää. Ei ole enää paljon mahdollisuuksia järkeistää horjuvaa heterogeenistä mallia, joka on väkisin saanut tietoisuuden roolistaan geopoliittisessa tasapainossa. Pehmeän vallan käyttöön tottunut unioni joutui käyttämään kovaa valtaa autoritaarisen hallinnon todellisen provokaation edessä. Kysymys on ratkaiseva: siinä on kyse demokraattisten järjestelmien lujuuden osoittamisesta ilman aseellisia toimenpiteitä. Ole pidempi konflikti kuin Ukrainan konflikti ja sen voittamiseksi tarvitaan hallitsijoiden ehdotonta päättäväisyyttä… ja kansalaisilta.
